Varoitus!

Sivut, jotka haluat nähdä saattavat sisältää materiaalia, jotka on tarkoitettu vain aikuisille. Jos haluat jatkaa, sinun täytyy vahvistaa, että olet 18-vuotias.


Tervetuloa

Tervetuloa

TERVETULOA MYTRIX MAAILMAN!    ...

legginsit

legginsit

        Hinta: 63 eur...

Uutiset

Uutiset

 Tapahtumat lähitulevaisuudessa....

Bell

Bell

  Hinta: 35 eur...


Tullin käsittelyssä


Intohimon Ihmemaa

Kirosin, kun vihdoin sain pakettini saapumisilmoituksen. Se ei ollutkaan noudettavissa lähipostista, vaan saapumisilmoitukseen oli lyöty tullin leimat ja teksti: ”TUL-LISELVITETTÄVÄ".
Tiesin, että tästä ei tulisikaan mikään halpa keikka. Olin tilannut vaatteita jenkeistä melkoisen kasan, ja tullimaksun lisäksi koko satsista postikuluja myöten joutuisi maksamaan vielä arvonlisäveron. Olin toki tiennyt, että paketti saattaisi jäädä tuliin haaviin, mutta harmitti niin vietävästi, kun niin oii tosiaan käynyt. Budjettini ei millään kestäisi sitä laskua, jonka tiesin joutuvani sinne maksamaan. Sitten oli vielä toinenkin asia, joka kismitti minua. Olin joutunut aiemminkin muutaman paketin takia tullissa käymään, ja tiesin, että paketti avattaisiin ja sisältö tarkastettaisiin tullissa. Ei siinä mitään, mutta kun minun pakettini sisältö sattui olemaan lähinnä kaikenlaista eroottista vaatekappaletta, joita olin innostunut tekemään oikein tukkuostoksen, kun jenkeistä sai kaikkea niin paljon halvemmalla. Saatoin jo nähdä sieluni silmillä, kuinka turski tullivirkailija nostelisi hepeniä ja korsetteja laatikosta ja minä punottaisin häpeästä hikoillen vieressä. Varmaanhan he olivat kaiken nähneitä, eivätkä häkeltyisi mistään, mutta minua kyllä saattaisi nolottaa. Minkähän ilotytön ne kuvittelisivat tuollaisia vaatevarastoja tilailevan?
No, pakkohan se paketti olisi sieltä noutaa. Pistin oikein itseni vähän normaalia nätimmäksi, jos vaikka paikalla olisi joku miespuolinen tullivirkailija, jonka onnistuisin hellyttämään vaikka antamaan minulle paketin ilman tullimaksuja. Eipä minulla ollut siinä vaiheessa vielä aavistustakaan, miten tulisi käymään...
Lähdin siis simpsakkaan minimekkoon pukeutuneena, pitkät punertavat hiukset olkapäillä vapaina, mielessä vielä toive, että onnistuisin puhumaan itseni maksamasta tullimaksuja. Tarkkaa suunnitelmaa minulla ei tosin ollut, miten se kävisi, mutta etenisin tilanteen mukaan. Ehkäpä tullivirkailija sattuisi luomaan silmäyksen etumukseeni, huomaisi, ettei minulla ollut ollenkaan rintaliivejä - nännit kuulsivat nytkin kevyessä kevätkesän tuulessa kankaan läpi pikku kohoumina. Ehkäpä hän olisi sitä mieltä, että minä saisin pukeutua hepeneisiini ilman, että maksaisin itseni kipeäksi tullimaksuja.
Otin vuoronumeron automaatista. Pari luukkua näkyi olevan auki, mutta palvelu oli tutun kiireetöntä, vain harvakseltaan vaihtuivat numerot näyttötaululla. Varauduin pitkään odotukseen ja nappasin lehden telineestä. En kuitenkaan malttanut ihan täysin keskittyä lehden lukemiseen, vaan kun virkailijat sattuivat olemaan luukulla, niin yritin silmäillä, kumman palvel-tavaksi mieluummin haluaisin. Toinen virkailijoista oli tiukan näköinen, hieman ylipainoinen täti, jonka virkapuku vaikutti kokoa tai paria liian pieneltä, ja sen kireys tuntui suoraan vaikuttavan hänen ilmeeseensäkin. Toinen oli nuorempi, hieman untuvikon näköinen nuori mies, eikä minun tarvinnut kauaa miettiä, kumman käsittelyyn halusin joutua. Yritin seurata vaihtuvia numeroita ja jännäsin, kävisikö minulla munkki.
Mies kulki hallin poikki joku asiakas perässään. Minä katselin häntä, ja kun hän ei voinut olla huomaamatta katsettani, niin nostin jalan hitaasti toisen päälle ja sivelin ristityin käsin säärtäni kuin ohimennen venytellen. Mies ihan kuin säpsähti, ja puna nousi hänen poskilleen. Nyt hän ainakin oli huomannut minut; pohjatyö oli tehty ja nyt minun täytyi seu-raavaksi toivoa pääseväni hänen asiakkaakseen.
Kerrankin minulla kävi munkki. Naisvirkailija hävisi juuri jonnekin, liekö sitten kahvitauolleen, kun minun numeroni oli vuorossa ja hänen olisi pitänyt painaa sitä. Olin jo ollut menettää toivoni, mutta sitten mies joutuikin ottamaan kaksi numeroa peräkkäin.
Kopsuttelin korkokengissäni salin läpi, ja näin, kuinka puna nousi taas miehen poskille, vaikka hän yrittikin olla järjesteievinään jotain papereita siinä. Ojensin tullauspa-perini hänelle.
-Vai tällaisia. Lähdetään tuonne varastoon katsomaan.
Mies jopa availi ovia minulle, mikä oli tullin tapaisessa paikassa jo palvelua parhaasta päästä, yleensä asiakas sai tulla perässä miten parhaiten taisi. Selvästi minut siis oli noteerattu, mikä saattaisi auttaa asiaani.
Tulimme hämärään varastoon, jossa oli pöytä ja pari hyllyä, joilla makasi muitakin tullausta odottavia paketteja. Omani taisi olla isoimmasta päästä; ei ihme, että se oli jäänyt tullin haaviin. Mies nosti paketin pöydälle.
-Mitäs tämän pitäisi sitten sisältää?
-Vaatteita, yritin sanoa niin neutraalisti kuin pystyin.
-Voisitko avata sen, niin katsotaan? sanoi tullimies jonkinnäköistä pientä veistä ojentaen. Tunnelma oli vähän sellainen kuin paketissa olisi epäilty olevan vähintäänkin huumeita. Minunkin käteni tahtoivat vapista, kun leikkasin teippejä auki tullimiehen valvovan silmän alla. Sain kuitenkin laatikon auki ja siellä näytti olevan juuri sitä, mitä olin tilannutkin. Toivoin, ettei tullimies olisi käynyt niitä tarkemmin läpi, mutta se näytti olevan hänen velvollisuutensa. Hän tarttui ensimmäiseen vaatekappaleeseen ja se avautui hänen käsissään. Se sattui olemaan kirkkaanpunainen minimekko, josta oli sekä edestä että sivuilta leikattu ympyränmuotoisia palasia pois. Melkein kuulin nuoren tullimiehen henkäisevän, ja taisi hän hieman punastuakin. Minun edessäni hän kuitenkin yritti esittää rehvakasta:
-No, nämä näyttävät sellaisilta vaatteilta, että kannattikin tilata. Vaikka päällä nämä näyttävät varmaan vielä paremmalta.
-Voi olla, täytyy sovitella kotona. -Sitä kun pääsisi kärpäsenä katossa seuraamaan, heittäytyi mies uskaliaaksi.
Minä vilkaisin miestä, harkitsin hetken, uskaltaisinko tehdä seuraa-vaa siirtoa, mutta ehdotin sitten: -Tehdäänkö diili? Sinä näet tämän vaatteen minun päälläni, eikä minun tarvitse maksaa tullimaksuja?
Tunnelma pikku huoneessa kihahti käsinkosketeltavan tiiviiksi. Mies vilkuili ympärilleen kuin huoneessa olisi yhtäkkiä ollut muitakin kuin me kaksi.
-Houkutteleva ehdotus... mutta en tiedä, käykö sellainen päinsä. -Miksei kävisi? Eihän siitä tarvitse muiden tietää.
Miestä selvästi houkutti ehdotus; näytti jopa, että hänen virkapukunsa housujen etumus olisi vähän pullistunut, mutta silti hän tuntui vielä empivän. Minä kovensin panoksia:
-Tai voinhan mä sovittaa pariakin asua, niin sä saat paremman kuvan tämän lähetyksen sisällöstä.
Mies vilkaisi pakettia. Päällimmäisenä kimalteli lilanhohtava asu: todella lyhyt hame ja pienenpienet rintaliivit. Hän otti sen käsiinsä ja siveli sitä.
-Tämä myös, sitten tulee kaupat. Mutta tästä ei sitten ikinä puhuta kenellekään.
-Ei tietysti. Käänny selin, niin mä sovitan tätä punaista. Mä sanon sitten kun saa kääntyä.
Riisuin päälläni olevan mekon ja kiemurtelin sisään punaiseen mekkoon. Huoneessa ei ollut peiliä, joten en nähnyt lopputulosta kokonaisuudessaan, mutta mekko vaikutti hyvältä. Se istui tiukasti kuin hansikas, ja punainen pinta läikehti hämärässä. Ainoa, mikä tuntui hiukan haittaavan, oli se, että pikkuhousujen saumat näkyivät läpi - rintaliivejähän minulla ei ollutkaan. Mietin sadasosasekunnin ja vetäisin vielä pikkuhousut pois. Sitten sanoin selin kääntyneelle tullimiehelle:
-Saa jo!
Tullimies oli taatusti kuunnellut korva tarkkana joka ikistä kahah-dusta, hänen korvalehtensä olivat tuntuneet liikkuvan äänen mukaan kuin kissalla, ja nyt hän kääntyi hitaasti minun suuntaani.
-Vaau!
Varmaan tullimiehen silmät osuivat vielä myös pöydälle laskettuihin pikkuhousuihin, sillä niihin vilkaistuaan hän henkäisi vielä uudelleen, ei kuitenkaan rohjennut sanoa mitään.
-Onko se takaakin yhtä hieno? -Mäen oikein näe, kun täällä ei ole peiliäkään, mutta katso sä, minä naurahdin ja käänsin peppupuo-leni kohti tullintiestä.
Olin kyllä kokeillut, kuinka kangas kiristyi pakaroideni päälle ja kai se sitten näyttikin hyvältä, kun miehen huulilta pääsi entistäkin pidempi huokaus. Sitten kuului arkaileva kysymys:
-Saako koskea? Ihan vähän tästä päältä vain, näyttää niin houkutelevalta.
-Kokeile vaan, täytyyhän sun ottaa selville, mitä materiaalia se on, minä olin vitsailevinani, mutta odotin kyllä itsekin miehen kosketusta.
Miehen käsi laskeutui pakaralleni ja liukui sitä alas mekon helmaan asti. Sitten se toisti liikkeen vähän rohkeammin. Minä annoin näin tapahtua muutaman kerran, ja tunsin kihelmöivän kiihotuksen leviävän ympäri kehoani. Kosketus teki sen minulle, en voinut sille mitään. Käännähdin mieheen päin, ja nyt hänen kädet olivat lanteillani, aiheuttaen kuin magneettikentän siihen väliinsä. Kädet koskettivat jo paljasta ihoakin mekon rei’istä. Katsoin alas ja näin miehen hou-sunetumuksen olevan jo kunnolla kohollaan. Mies huomasi katseeni myös ja sanoi vähän nolona: -Katso nyt, mitä sä saat aikaan tossa mekossasi...
-Pitäisikö ottaa se pois? minä naurahdin.
-Se tuskin parantaa asiaa. -Mutta mun täytyy kuitenkin sovittaa vielä tota toista, niin kyllä tämä täytyy ottaa ensin pois.
Nyt en komentanut tullintiestä enää katsomaan poispäin, kun riisuin punaisen mekon. Hetken olin siinä vain korkokengät jalassani, ja luulen, ettei mies tainnut hengittää koko sinä aikana.
-Hitto, ei se upeus kyllä johtunut tosta mekosta, sai hän vihdoin sanottua, kun vedin pikku hamosen lanteilleni.
Sitten sovittelin bikinimäistä yläosaa ja pyysin miestä auttamaan narujen solmimisessa. Tunsin, kuinka hänen sormensa vapisivat, mutta onnistui hänen silti saada solmutaikaan niskaani jaselkääni. Sitten hänen kätensä laskeutuivat vyötärölleni. Minätyönsin peppuani aivan hieman taemmas niin, että se ylti miehen etumusta vasten. Kulli oli ihan kovana; tunsin sen ohuen hameen läpi, ja kosketus sai sen sykähtelemään entistä isommaksi. Tämä homma oli nyt kyllä menossa ihan muualle kuin vaatteiden esittelyyn - mutta olin itsekin niin kiihottunut, ettei minulla ollut mitään sitä vastaan.
Miehen kädet kiertyivät ympärilleni, hyväilivät rintojani ensin liukkaan kankaan päältä ja vetivät sitten bikinien kolmiotsivuun. Nännini kovettuivat kämmeniä vasten ja ihana kuuma tunne valahti vatsanpohjaani. Tiesin mitä se oli: se oli kiimaa, enkä tästä enää pystyisi lähtemään pois saamatta kullia. Tunsin miehen kosketuksen saavan pilluni sykkimään kosteutta ja haluamaan jotain sisään sammuttamaan tämän poltteen. Oli minulla vielä sen verran järkeä, että onnistuin kysymään: -Kuinka kauan me voidaan olla täällä niin ettei kukaan tule? -Asta meni juuri kahvitauolle ja se on siellä ainakin puoli tuntia, joskus enemmänkin.
-Teillä jonot kasvaa...
-Who cares! Tämän takia kestää kyllä asiakkaiden rutinaa vaikka loppuvuoden.
Mies käänsi minut ympäri ja suu-teli nännejäni. Minä laskin käteni hänen lanteilleen ja hyväilin niitä, tunnustelin kyrpää virkapuvun housujen läpi. Tätä minä haluaisin, nyt ja heti. Aloin availla virkapuvun vyötä, ja sain miehen housut putoamaan nilkkoihin. Mies suuteli jo kaulaani, sitten huuliani. Haiu suorastaan poltti minua. Vedin miehen kalsaritkin alas ja nojauduin pöytää vasten.
-Pane mua! huohotin.
Mies nosti minut tullin pöydälle selälleni ja heitti jalkani olkapäilleen. Kalu oli valmiina ja isona ja minä olin aivan märkänä, kun mies siveli kullilla vakoani.
-Kunnolla, anna sitä mulle kunnolla, minä henkäisin kiihkeästi ja painoin kullin sisääni.
Kun se painui pilluuni pohjia myöten, se tuntui niin hyvältä, että minun oli pakko voihkaista ääneen. En tiennyt, kuinka hyvin seinät pitivät ääntä, mutta en pystynyt hillitsemäänkään itseäni. Asento oli sellainen, että kyrpä pääsi uppoamaan minuun pohjia myöten, eikä se ollut mikään pieni kyrpä muutenkaan. Niinpäjouduin välillä tunkemaan nyrkin suuhuni, ettei huutoni olisi houkutellut paikalle ylimääräistä väkeä katsomaan, millaista tullitarkastusta täällä oikein pidettiin.
Minun tukahtuneiden huutojeni lisäksi vittuni vain litisi työntöjen tahtiin, pöytä allani natisi ja mies murahteii silloin tällöin nautinnosta. Välillä hän piti taukoa, ilmeisesti koska hänelle alkoi tehdä liiankin hyvää, mutta sinäkin aikana hän runkkasi pilluani kädellään niin, ettei minun kiihotukseni päässyt missään vaiheessa laskemaan. Tahattomat värähdykset alkoivat kulkea lävitseni, ja tiesin, mitä se merkitsi. Mies hyväili paljaana olevia rintojani, joiden nännit olivat kovat kuin pikkukivet. Minä kiemurtelin ja huohotin, pöytä oli kova allani, mutta en huomannut ennen kuin seuraavana päivänä, että selkäni oli hiertynyt jostain kohdin melkein nahattomaksi. Nyt nautinto oli liian suuri, että olisin huomannut yhtään mitään muuta. Kohta, aivan kohta, muutama työntö vielä ihanan syvälle...
Oma käteni painui hyväilemään klitoristani, ja se riitti. Vedin syvään henkeä ja upposin nautinnon mustan pinnan alle. Tunsin puris-tuvani kullin ympärille, ja samassa nautinnon ensimmäinen aalto sai muunkin vartaloni kouristumaan ja vei melkein tajuni. Toinen, kolmas, neljäs... alkoi melkein tuntua, että tätä jatkuisi ikuisesti. Vihdoin, loputtomalta tuntuvan ajan kuluttua haukoin henkeäni aivan raukeana, hervottomana, lauenneena.
Mies jatkoi vielä muutaman työnnön, kunnes häneltäkin tuli. Tunsin kullin sykähtelevän saamisen jäljiltä herkässä vitussani ja sperman roiskahtelevan sisääni. Tullimies ynisi nautinnosta ja puristi minua, vavahteli ja vaikersi.
Mies jatkoi hitaasti työntelyään spermasta litisevän märässä vitussani, ja hänen kullinsa alkoi uudelleen kovettua. Minä olin heti mukana, lisää namia ottaisin koska vain, ja nuoret miehet olivat siitä ihania, että he pystyivät sitä antamaan. Mutta pöydällä oloa ei selkäni enää kestäisi; siispä nousin ylös suutelemaan miestä.
-Annetaanko jonojen vielä kasvaa? kysyin hivuttaen kättäni alas hänen vatsaansa.
-Annetaan, sanoi tullimies. -Ei voisi vähempää kiinnostaa se asia, kun jotain tällaista on täällä. Kyykistyin miehen eteen ja otin puolikovan, yhteisiltä lemmennes-teiltämme maistuvan kullin suulliseen käsittelyyni. Sivelin kädellä vartta kiertävällä liikkeellä ja annoin terskan upota suuhuni. Mies voihki soperrellen jotain ylisanoja, joten ilmeisesti hyvää teki.
Minä olin kyykyssä ja tunsin, kuinka sperma valui pillustani pitkin reisiäni lattialle. Meillä tulisi vähän siivoamista kyllä, ja lem-menleikkien hajua tuskin kopista saisi pois sittenkään. Mutta se oli sen ajan murhe, ja miehen murhe itse asiassa; minä nyt sain vain nauttia tästä miehestä ja kullista.
-Tule takaapäin, ehdotin tullimiehelle ja kävin kontalleni lattialle. -Ei tarvitse kahta kertaa käskeä, sanoi mies ja polvistui taakseni. Kädet puristuivat vyötäröni ympärille ja kyrpä työntyi ihanasti sisääni. Lattia oli kova ja hiekanmuruja täynnä allani, mutta se unohtui, kun kulli alkoi jyskyttää minua takaapäin niin, että pakarat vain läiskyivät.
-Uu-uu-uuh! minä huusin, ja huusin paljon muutakin, vaikka yritin välillä puristaa suuni kiinni, etten kiinnittäisi huomiota huudollani. En pystynyt kuitenkaan pitkään olemaan hiljaa, niin hyvää kulli pillussani teki. Ja hyvää taisi tehdä myös miehellä, sillä kohta hän vetäytyi minusta huohottaen:
-T äytyy väl i I lä pitää tau koa... An na mä nuolen sua!
Suostuin mielelläni miehen ehdotukseen, ja kohta kiemurtelin lattialla hekumasta läähättäen, kun miehen kieli tekitutkimuksiaan pillussani. Juuri, kun olin laukea-maisillani, mies vetäytyi ja tuli sisään kullillaan, eikä siihen montaa työntöä tarvittu, kun minulta tuli. Puristin kynteni miehen selkään, suutelin hänen huuliaan, kuumasti, kiimaisesti. Tunsin miehen alkavan myös sykkiä sisälläni, ja hetken aikaa jaoimme saman sanoinkuvaamattoman nautinnon.
Kun avasin silmäni, näin tullin varaston ankean katon, ja ajantajukin alkoi palailla mieleeni.
-Nyt mun täytyy kyllä lähteä. Tämä vaatteiden esittely karkasi kyllä vähän käsistä, anteeksi, minä sanoin kahden orgasmin aiheuttama kestohymy kasvoillani.
-Munhan se anteeksi pitäisi pyytää, kun en pystynyt hillitsemään itseäni.
-Se tunne taisi kyllä olla molemminpuolinen, naurahdin etsiskelyssäni normaalivaatteitani. -Mielellään muuten olisin nuo muutkin vaatteet sun päälläsi nähnyt.
-Sitten sulia olisi kyllä mennyt ylitöiksi.
Mietin hetken ja lisäsin:
-Mutta voithan sä joskus tulla niiden suhteen tekemään kotitarkas-tuksen. Ties mitä m uuta tu I lattavaa sieltä löytyykään.
-Kyllä mä mielelläni tulen ratsaa-maan, naurahti tullimies. 
-Mä voin antaa mun numeron, ja ottaa sun myös.
Keräilimme yhdessä jo tullitar-kastetut vaatteet laatikkoon, eikä enää ollut tullimaksuista puhettakaan. Yritin olla mahdollisimman asiallisen ja normaalin näköinen, kun poistuin laatikoineniodotusau-laan, mutta en tiedä kuinka hyvin onnistuin siinä: varmaan ainakin poskeni punottivat ja hiukseni olivat pörrössä. Naisvirkailija oli palannutluukulleenja-niin minusta tuntui - hän näytti hymyilevän ja jopa iskevän silmää perässäni tulevalle kollegalleen.


Alex Krieg

Jatkuu...  Baanalla