Varoitus!

Sivut, jotka haluat nähdä saattavat sisältää materiaalia, jotka on tarkoitettu vain aikuisille. Jos haluat jatkaa, sinun täytyy vahvistaa, että olet 18-vuotias.


Tervetuloa

Tervetuloa

TERVETULOA MYTRIX MAAILMAN!    ...

legginsit

legginsit

        Hinta: 63 eur...

Uutiset

Uutiset

 Tapahtumat lähitulevaisuudessa....

Bell

Bell

  Hinta: 35 eur...


Kulttuuri-vaihtoa


Intohimon Ihmemaa
Joskus vain elämä ei mene niin kuin ennalta kuvittelisi. Sitä sattuu ja tapahtuu asioita, jotka laittavat aikataulun uusiksi ja välillä suorastaan palasiksi, mutta moisista syistä ei unelmistaan kannata luopua. Sitä mieltä minä ainakin pääsääntöisesti olen. Ellet pysty tekemään toivomaasi asiaa tänään, voit ehkä tehdä sen huomenna, jos vain määrätietoisesti työskentelet asian eteen. Joskus tosin menee vähän metsäänkin, kun sitkeästi pitää kiinni sellaisistakin unelmista, joiden oikea toteut-tamishetki kuuluu sinne samaan kasaan jo sulaneiden menneen talven lumien kanssa.
Nuo menneiden talvien sulaneet iumijutut nousivat kieltämättä mieleeni alkuaikoina kun olin kielikurssilla Englannissa. 16-17-kesäise-nä olisin ollut moisella reissulla taivaassa. 21 täytettyäni tunsin useinkin itseni hiukan ylikypsäksi kurssijärjestäjien tarjoamiin aktiviteetteihin. Toisaalta Lontoo on aina Lontoo, on siellä kävijä minkä ikäinen vain, eikä mikään minua pakottanut menemään teinien limudiscoihin punastelevien finninaamojen ihailtavaksi. Sain ja saatoin ihan vapaasti valita omat tieni omiin iitamenoihini.
Toisaalta ei se nyt niin kauhean hauskaa ollut yksin kapakoita kierrellä. Jossain mielenpohjalla kun vielä kummittelivat kotoa saadut varoitukset ja kauhistelut kaiken maailman partyhuumeista sun muista.
Kaiken kaikkiaan minä siis lopulta niiden virallisten kurssiaktiviteet-tien lisäksi kolusinkin eniten museoita ja kauppoja, enkä niinkään pubeja ja kapakoita. Onneksi sentään isäntäperheekseni oii sattunut mukava pariskunta. Jill oli vähän poissaoleva ja kiireinen töissään sekä kahden esiteinilapsensa harrastuksissa mukana kolutessaan, mutta sen mitä häntä näin niin nainen vaikutti varsin mukavalle ja ymmärtävälle. Ihan mielelläni olin ottanut lainaan joitain hänen tarjoamiaan toppeja discoon sun muuta, enkä voinut kokkauksis-taankaan valittaa. Johnin kanssa olin puhunut vähän enemmän ja pidin hänestäkin vaikkei meistä nyt mitään sydänystäviä ollut tullutkaan. Mies oli sentään minua varmasti 30 vuotta vanhempi, viisissäkymmenissä jo. Ehkei nyt isällinen, mutta jollain laillasedälli-nen, niin komea kuin trimmattuine kroppineen ja tyylikkäine hopeisi-ne hiuksineen hän olikin.
Minulla ei siis ollut mitään fantasioita tai epämääräisiä ajatuksia Johnista, eikä taatusti mitään hampaankolossa Jilliäkään vastaan. Se mitä tapahtui, tapahtui aivan suunnittelematta, ainakin minun puoleltani. Oliko se sitä heidän puoleltaan, en osaa sanoa.
Ehkä minun ei pidäkään?
Ehkä riittää, että se vain tapahtui ja muisto kiihottaa yhä vielä, näinkin monen vuoden jälkeen?
Se oli lauantai-ilta. Jill oli jossain viemässä lapsia jonnekin leirille tai mille lie ja Johnilla oli pelikavereita iltaa viettämässä. Minä olin mielessäni hymähdellyt kuviolle kun olin itse laittautunut ulosmenoa varten alkuillasta. Siinä skenaariossa ja tavallaan taloon kertyvissä keski-ikäisissä ukkeleissakin oli jotain niin perustelkkusarjamaista, että se oii miltei hellyttävää.
Kyllä minä näin arvostavat katseet suuntaani, kun kävin hyvästelemässä miehet olkkarin ovella lähtiessäni itse paikalliseen kuuntelemaan jotain irkkutrubaduuria. Nekään eivät tökkineet. Päinvastoin, olisin voinut melkein loukkaantua, elleivät nämä herrat olisi minua pienellä himolla ja halulla katselleet. En minä mikään miss Maailma ole, mutta olen sentään nuori, hyväkuntoinen, hyvin hoidettu ja sinä iltana vielä parhaani mukaan seksikkääksi ja vetäväksi itseni laittanut.
Pitkät vaaleat hiukseni olin kiilto-värihuuhdellutjaannoin niiden nyt valua vapaana paksuna putouksena pitkin selkääni. Meikki oli siisti ja hillitty. Se korosti kauniisti suuria silmiäni ja huulipunalla pystyin ehostamaan suutanikin joka on nykyihanteiden mukaiseksi hiukan turhan pieni. Vaatteissakin olin yrittänyt pitää suhteellisen tyylikästä linjaa. Ei siis mitään ylenpalttisen avonaisia kaula-aukkoja, eikä vesirajaa lyhyempää miniä. Hameeni helma ulottui hyvinkin polviin ja pikkujakun alla oli toppi estämässä mitään pursuamasta esille enempää kuin mikä sääl-lisesti sallittua on. Toisaalta en tylsäkään halunnut olla, joten ihan omaksi ilokseni olin asun alle pukenut muotojani imartelevat push-upit, sukkanauhaliivin ja sukkisten sijaan silkkisukat. Kokonaisuuden viimeistelivät stilettikorkoiset mustat avokkaat. En ole kovin pitkä, enkä toisaalta viihdy muita ylöspäin tiiraillen, joten korkokenkien käyttö on minulle enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Tupakansavuisesta huoneesta kuului seitsemän miehen suusta kaikilta jonkinlainen arvostava kommentti ja jo nautitut oluet varmaan helpottivat kielenkanto-ja entistä enemmän. En pannut moisia pahakseni. Päinvastoin. Ne nostivat ihan kivasti itsetuntoa ennen ulos menoa ja itsetuntoa nainen todella tarvitsee liikkuessaan yksin lihamarkkinoilla.
Siitä ei tullut huono eikä hyvä ilta. Trubaduuri oli keskinkertainen, olut makuni mukaista ja vonkaajiakin oli sen verran, ettei aika varsinaisesti pitkäksi tullut. Tietenkin olisin mielelläni suonut, että mukana olisi ollut joka maita ja mantuja järisyttävä Prinssi Rohkea, mutta aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta.
Pienessä sievässä ja pikkuisen pitkästä selibaatista turhautuneenakin minä siis jonkin verran puolen yön jälkeen hipsin takaisin Smithien asunnolle. Humalatilani tajusin kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun sain useamman kerran sohaista kohti ennen kuin osuin avaimella reikään.
Aamulla saattaisi olla krapula, mutta juuri silloin asia pikemminkin huvitti minua. Ei ollut edes laskuhumalaa vielä. Olin huomannut Jiilin auton autotallin edessä. Talon rouva oli siis palannut lapsia viemästä. Kortti-porukka ei kuitenkaan ollut vielä hajonnut. Sen rekisteröin heti, kun astuin ovesta sisään.
Eteisessä oli yhä paljon vieraita ul-kovaatteita ja olohuoneen puolelta kuului enemmän tai vähemmän humalaisia miestenääniä. Suo-malaisetko muka kovaa ryyppy-kansaa? Kokemukseni mukaan englantilaiset pärjäävät asiassa meille ihan hyvin vaikkakin heiltä taitaa puuttua se puukotusmentali-teetti ja muijan ja lasten hankeen-ajoperinne.
Ja hyvä niin. Saa puuttuakin. Emmin hetken olohuoneen ovel-
En halunnut häiritä. Toisaalta tiesin Johnin toivovan minun ilmoittavan paluustani. Ei se isällistä otetta ollut, mutta jonkinlaista huolehdintaa silti. Olisihan se heillekin ikävää, mikäli huomaisivat vieraansa kadonneeksi vasta pitkä tovi itse katoamisen jälkeen. Ja kai sekin pitää myöntää, että toimiini vaikutti jonkin verran myös oluen toive. Kuten sanottua, olossani ei ollut vielä häivettäkään laskuhumalasta. Mikäli itse saisin päättää, pitäisinkin sen sellaisena.
Yksi olut herrojen seurassa pidentäisi iltaa ihan mukavasti.
Niinpä koputin olohuoneen ovelle ja astuin sisään. Johnin hiukan harittavat silmät osuivat minuun ja miehen katseeseen syttyi hyväksyntä. Minun ei tarvinnut pyytää olutta. Pullo ojennettiin käteeni pyytämättäkin. Naiskauneudesta ja nuoresta seurasta "noiden ikävien vanhojen äijien sijaan” mutistiin useastakin suunnasta. Empimättä siis istahdin alas sohvalle kahden vanhemman herrasmiehen väliin.
En osaa sanoa, missä vaiheessa ilmapiiri muuttui. Pikkuhiljaa vai yhtäkkiä. Olen varma, etteivät miehet olleet suunnitelleet sitä. mitä seuraavaksi tapahtui. Eivät aikaisemmin, eivätkä edes vielä silloin, kun astuin huoneeseen. Se oli vain niitä sellaisia tapahtumia, jotka ruokkivat itse itseään, lumivyöry joka kerran liikkeelle lähdettyään kasvaa kasvamistaan kunnes se on sen kokoinen, ettei sitä pysty enää kukaan ihmisvoimin pysäyttämään.
Vastasin hymyillen kiellon vieressäni istuvan Davidin kysymykseen siitä oliko baarissa ollut mielenkiintoisia miehiä. Hymyilin vielä sittenkin kun toisella puolella pu-nottavakasvoinen Mick kyseli miehistä elämässäni siellä kotimaan puolella. Siitä oli lyhyt matka vitsinä heitettyyn lauseeseen, että eikö se ollut aika raskasta olla kokonaan ilman seksiä-etenkin kaltaiselleni eläväiselle nuorelle naiselle. Nau-roin vielä tuumiessani, että vallan kamalan raskasta on, mutta tajuttuani seuraavan kulauksen jälkeen sähköistyneen tunnelman, minua ei enää naurattanutkaan.
-Ehkä meidän pitäisi auttaa pientä vierastasi? kysyi terävänokkainen David Johnilta.
Vai oliko se enemmänkin ehdotus? Vieläsilloin, siinä vaiheessa, olisin luullakseni voinut nousta jaloilleni ja paeta yläkertaan.
En kuitenkaan tehnyt niin. Omalaatuinen tilanne ja runsaasti nautittu alkoholi houkuttelivat katsomaan seuraavankin kortin. Jasitten olikin jo liian myöhäistä katua.
Davidin käsi oli laskeutunut ensin kevyesti polvelleni, liki flirttaillen. Nyt käsi alkoi nousta reidelle ja tuntui paljon painavammalle. Puheensorina vaimeni ja tunsin monien silmäparien kiinnittyneen käden liikkeeseen. Samassa ovi kävi jälleen ja Jill astui sisään. Yhdellä silmäyksellä nainen selvitti itselleen tilanteen huoneessa. Sitten hän asteli kevyesti keinuvin lantein sivupöydälle, sekoitti kaksi paukkua, tuli luokseni ja ojensi toisen laseista minulle. John istui sohvapöydän toisella puolen nojatuolissa hänkin ja oli kuin he olisivat yhdellä lyhyellä katseella käyneet vaimonsa kanssa pitkänkin keskustelun.
Mies hymyili minulle liki rohkaisevasti vaimonsa laskettua lasinsa pöydälle ja sen myötä myös itse laskeuduttua maahan polvilleen. Sohvalla istuessani kasvoni olivat korkeammalla kuin Jillin kasvot. Hän nosti kätensä kaulaani ja veti minua vähän eteen ja alemmaksi.
Se ei ollut ensimmäinen kerta elämässäni kun suutelin naista. Eikä se taatusti tulisi jäämään viimeiseksikään, niin taitavasti Jill minut huulillaan vietteli.
Miehet olivat hiljenneet. Selvästikään Johnia lukuun ottamatta kukaan ei ollut osannut odottaa tällaista asian käännettä. Tai sitten olivat?
Hitostako minä noiden tyyppien tapoja tiedän. Ehkä tällainen kuului tyypilliseen illanviettoon kaikkien keski-ikäisten, keskiluokkaisten engelsmannien keskuudessa. Mikäli niin on, niin viimeistään kymmenen vuoden päästä minä ihan satavarmasti muutan sinne! Kaikkein hiljaisimmaksitaintui David, jonka syliin Jill sujuvasti istahti irrottamatta kuitenkaan otetta minustakaan. Huulet leikittelivät yhä huulillani, mutta naisen kädet vaeltelivat. Ne kävivät niskallani, harteilla, hiuksissa, vyötäröllä, joka puolella, tuntumatta kuitenkaan missään vaiheessa hätäisille tai ikävällä tavalla hamuileville. Päinvastoin, ne kädet ja niitä liikutteleva nainen tiesi koko ajan tasan tarkkaan, mitä teki. Hitaasti hän ujutti jakkuni alas harteilta ja hameeni helman ylös.
Sitten pehmeät lämpimät huulet irtosivat omiltani ja tunsin miltei kaipausta. Kaihoamani kosketus
kuitenkin jatkui hyvin pian. Ja hyvin toisenlaisena. Sujuvasti nainen nousi jaloilleen Davidin sylistä, tarttui oman mekkonsa helmaan ja sujautti sen yhdellä pitkällä vedolla päänsä ylitse. Jillilläkin oli sukat sukkahousujen sijaan. Ne eivät olleet mustat niin kuin minulla vaan valkoiset matsaten leningissä olleisiin valkoisiin kuvioihin ja leningin alta paljastuviin valkeisiin alusvaatteisiin. Hän oli hämmästyttävän hyvin säilynyt ikäisekseen. Vatsan kohdalla saattoi olla hiukan löysää, takamus kaartua ehkä uhkeammin kuin nuorena ja sitten kun hän kuorisi päältään valkoiset pitsiset rinta-liivinsä niin uhkeat rinnat epäilemättä laskeutuisivat alemmaksi kuin missä nuoruusvuosina olivat tuetta lepäilleet. Kokonaisuus oli kuitenkin kaikkea muuta kuin rupsahtanut ja sitä mieltä tuntuivat olevan kivettyneinä tapahtumia tuijottavat miehetkin.
Yhtä sulavasti kuin oli noussut jaloilleen, laskeutui Jill uudelleen, tällä kertaa lattialle polvilleen. Joku miehistä kiirehti vetämään sohvapöytää taaksemmaksi, jotta naiselle jäi enemmän tilaa ojentaa herkullista takamustaan samaan aikaan, kun tämä empimättä painoi kasvonsa haaroihini. Hameeni oli kiskottu ylemmäksi jo aiemmin. Nyt miehet kummallakin puolellani tarrasivat jalkoihini ja nostivat ne kumpikin syliinsä niin, että lantioni liukui eteen aivan sohvan etureunaan. Jill ei ujuttanut nimettömiäni jalastani, ei vielä, sen sijaan hän käänsi niiden haaralapun pois kaikkein intiimimpien paikkojeni päältä, levitti hellästi häpyhuuliani ja painoi suunsa vasten klitorista.
Voi luoja! Silmäni rävähtivät ammolleen ja vaikerrus karkasi huuliltani. En ollut mikään neitsytkuningatar. Minullaoliollutomaosani rakastajista ja joskus moraalisen itseruoskinnan hetkinä olin kyynisesti miettinyt, että minulla oli kyllä tainnut olla osa muidenkin moisista. Yllin kyllin siis. Pilluani oli siis nuoltu ennenkin, monesti ja monella lailla.
Mitään tällaista minäen kuitenkaan ollut kokenut koskaan aiemmin. Jillin karkea, terävä kieli lipoi ja paineli tasaiseen tahtiin klittaani, houkutellen sen ensin kovaksi ja turvonneeksi ja lopulta räjäyttäen tuntemuksillani tajuntani tähtiin. Minä huohotin ja kiemurtelin. Vastasin vieressäni istuvien miesten suudelmiin ja annoin vastaan panematta näiden kuoria minut niin topistani kuin rintaliiveistänikin. En ollut millänikään vaikka karkeat kädet leipoivat rintojani ja joka puolelta huonetta kiimaisten miesten katseet seurasivat tapahtumaa. Suoraan sanoen mikään muu ei oikeastaan liikuttanut minua kuin se, miltä Jillin huulet tuntuivat vitullani. Se oli maailmankaikkeuden sykkivä keskus, josta yhä uudelleen ja uudelleen räjähdin tähtiin. Vapisin, nyyhkytin ja laukesin, yhä uudelleen ja uudelleen. Elleivät levitetyt jalkani olisi yhä olleet tiukasti Mickin ja Davidin otteissa, olisin epäilemättä tippunut koko sohvalta.
Kun se lopulta loppui Jillin nostaessa kasvonsa, en tiennyt olisiko minun pitänyt olla pettynyt vai kiitollinen. Se oli ollut ihanaa, mutta suoraan sanoen en tiedä olisinko sekoamatta kestänyt yhtään enempää.
Muuta hyvää oli kuitenkin tarjolla. Ja paljon. Sillä minun orkuistani huolimatta paikalla olleille miehille leikki ei ollut vielä kunnolla päässyt edes käyntiin. Esi-sellaista vain. Hädin tuskin ehti Jill nostaa kasvonsa minusta, kun joku jo availi housujaan ja asettui hänen eteensä työntäen kyrvän naisen kauniiden huulien väliin. Epämääräisesti ehdin miettiä, että mahtoikohan emäntäni tehdä tuon yhtä taivaallisesti kuin työn minun haaroissani. Sitten olikin jo aika itseni ottaa vastaan Mickin minulle esittelemä elin. Nousin sohvalle kontilleni ja tarttuessani paksun kyrvän varteen ja ohjatessani turvonneen terskan kohti suutani, tunsin samaan aikaan, kuinka joku takanani lopultakin kuori perin juurin kostuneet nimettömäni jaloistani ja paljasti perseeni. Kovat kädet tunnustelivat yhä vielä Jillin käsittelyn jäljiltä sykkivää vakoa. Sormet hipelöivät arkaa klitorista ja upposivat sisälle kostuneeseen vaginaan.
Annointerskan liukuasuuhuni niin syvälle kuin kakomatta pystyin. Tunsin miehen kädet hiuksillani ja aloin imeä ja pumpata päälläni niin lujaa kuin pystyin. Pidin hyvää vauhtia, muttaoli kuin Mickillä olisi ollut vielä kiireempi. Käsi kiertyi tiukkaan hiuksiini ja rytkytti minua nivusiaan vasten. Toisessa päässä, se, kuka se nyt sitten olikaan, jokaoli häpyäni äsken tunnustellut, kyllästyi tekemään sitä käsin ja tunsin kuinka kivikova miehinen elin ohjattiin vitunsuulleni ja sitten sisääni.
Olin täystyöllistetty kahden miehen panopuuna. Silti jonkinlainen uteliaisuus pakotti kääntämään silmät myös sivulle.
Sieltä bongaamani näky ei välttämättä olisi kiihottanut minua lehden sivuilla tai pornofilmissä. Livenä ihmiset tuntien, äänet ja tuoksut kuullen, tilanteessa itsekin osallisena, koin sen kuitenkin aivan toisin, mielettömän, uskomattoman, ihanan seksikkäänä, liki tajunnan räjäyttävänä.
Musta mies, jonka nimeä en muistanut, Zach tai jotain sinne päin, hammaslääkäri, mikäli oikein olin ammatin jostain keskustelunpät-kästä bongannut, makasi selällään sohvapöydälläjaJill ratsasti hurjaa vauhtia hänen päällään. Naisen posket paloivat, suu oli vääristynyt ja tavallisesti niin huoliteltu kampaus seonnut.
Kaikesta näki, että hän oli mukana tapahtumissa joka solullaan.
Ja niin oli syytä ollakin. Oli todella ja totisesti syytäkin. Muuten se, mitä seuraavaksi tapahtui olisi epäilemättä ollut äärimmäisen tuskallista. Nytkin, Jillin ilmiselvästä hillittömästä kiihotuksesta huolimatta, hänen silmänsä re-vähtivät auki ja huulilta karkasi valitus Johnin asettuessa vaimonsa taakse ja ohjatessa kyrpänsä hänen sulkijalihakselleen samalla
kun ystävänsä elin täytti naisen toisen reiän.
Miehiä oli seitsemän ja meitä naisia vain kaksi. Kuten arvata saattaa saimme enemmän kuin tarpeeksemme kumpikin. Seuraa-vien tuntien aikana minua naitiin kaikissa asennoissa, mitä kuvitella saattaa-ja parissa sellaisessakin, joita en aiemmin ollut osannut edes kuvitella. Otin Jillin tavoin jokaiseen reikääni, enkä lopulta edes pyristellyt vastaan anaalianikaan jyystettäessä, vaan annoin kaiken vain tapahtuaja orgasmin aaltojen tulla ja mennä, viedä mukanaan kaikki estoni ja tietoiset ajatukseni, kaikki jäänteet häveliäisyydestä saatikka jonkinlaisesta tahdonvoimasta. Otin jokaisen miehen vuorollaan. Otin kaksi kerrallaan. Ja jossain vaiheessa kivusta ki-punoiden otin pienen hetken ajan kolmekin miestä kerrallaan.
Join sen mitä minulle juotavaksi tarjottiin, oli se sitten turruttavaa viinaa, piristävää nestettä tai vain paksua kermaista spermaa milloin mistäkin elimestä. Ja sitten kun jo luulin, etten enää mihinkään kelpaisi tai kykenisi, minä alastomana, hikisenä, spermaisena, likipuhkinaituna ja jotakuinkin loppuun kulutettuna tottelevaisesti nuolin seitsemän miehen mällit emäntäni turvonneelta vitulta - ja sammuin unettomaan uneen. Seuraavana aamuna oli jäykkä ja nolo olo, mutta John ja Jill käyttäytyivät aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Aamiainen oli pöydässä ja lehdestä se kulttuuriosio, minkä normaalisti luin, odotti minua paikallaan tee-kuppini vieressä niin kuin jokainen aikaisempikin aamu. Tapahtunutta ei päivitelty, eikä siihen viitattu sanoin. Ei silloin, eikä koskaan myöhemmin. Lapset palasivat leiriltään ja elämä normalisoitui. Muutamaa päivää myöhemmin kurssini päättyi ja ystävällisesti, mutta muodollisina pitäytyen, perhe saattoi minut lentokentälle ja palasin Suomeen.
Jos jokin ylipäätään muuttui niin se oli minun käsitykseni Englannista ja englantilaisista.
Kuten sanottua: Sinne palaan vielä!

Alex Kreig


Jatkuu ..... Yökerho-pomo